Tämä on nyt se peloteltu 3. ja monille niin vaikea päivä. En tee poikkeusta tässä suhteessa, sillä jo aamusta olo oli todella vetämätön. Pyöräilyn sijaan huristelin töihin autolla. Eilinen pyöräily duuniin ja takaisin, 16 km + 7 km kävelylenkki illalla taisi olla liikaa. Nyt särkee jalkoja ja muutenkin olo on kuin olisi jyrän alle jäänyt. Toivottavasti illalla alkava pilates vähän rentouttaisi kipeitä lihaksia.

Hyvä puoli liikunnassa iltaisin on se, että se vie ajatukset totaalisesti pois syömisestä ja mahan murinoista. Onneksi olin säästänyt päivän viimeisen pussin illaksi. Lenkin jälkeen pirtelö maistui suorastaan herkulliselta.

Näiden pöperöiden koostumus saisi kyllä olla parempi. Eilinen purjo-perunasosekeitto oli aika tyrmeää. Sitä ei kyllä tule lisää meikäläisen ruokavalioon...jaiks..  Tuntui, että illallakin vielä se purjo tai joku ällö lihaliemenmaku tunki takaisin suuhun.
Tänään tuo omena-kaneli puurokin maistui jotenkin omituiselle. Olisiko pari päivää tehnyt makunystyröihin jotain muutoksia? Olen kyllä kovin kranttu ja ruoka pitää olla hyvää...tuskin muuten olisin näissä lukemissa..  ehkäpä tasan kuukauden kuluttua voin juhlistaa syntymäpäivääni jollain kevyellä herkulla. Tai sitten en ja se odotettu herkkuhetki on vasta jouluna. Olisikohan pikkujouluihin mennessä kaventunut niin, että voisi laittaa jotain kivaa päälleen? Viime vuonna kietouduin tunikaan joka peitti sopivasti kaiken. Siihen on toki vielä pitkä matka. 

Mittanauha pitäisi kaivaa jostain esille. Ehkäpä illalla pidän mittaussession. Tytöt voisivat varmaan ottaa myös ennen-kuvan. Samanlainen kauhukuva, kuin suurin pudottaja -kisassa...