Näin siinä sitten kävi. Hienot päätökset, kovat tavoitteet ja uusi kevyempi minä jäikin sitten saavuttamatta alkuvuonna. Ei tullut blogipäivityksiä eikä karisseita kiloja. Mutta..nyt, muutaman kuukauden hengähtämisen jälkeen otetaan järeämmät aseet käyttöön ja eikun taistoon mahamakkaroita vastaan.

Perjantaina oli ensimmäinen tapaaminen Cambridge-ohjelman konsultin kanssa ja aika järkky tapaaminen olikin. Siis ei konsultissa mitään vikaa ole, mutta sen kehonkoostumusaparaatin ulos sylkemä tulos on aika jäätävä...metabolinen ikä 56!!! Justiinhan tässä on päästy 40 paremmalle puolelle. Joo,eikä se ollut ainoa tuomio. Läskiä on meikein puolet koko elopainosta ja siitäkin vaarallista kovaa, viskaalirasvaa aivan liian suuri osuus. Sitten kun on vielä kuiva ja ylipainoinen, niin totuus oli aika raju ja herättävä. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laihtua. Ja paljon...25 kg...toki jo paljon ennen sitä ollaan normaalipainon rajoissa, mutta ihanteeseen on tuo määrä läskiä sulatettavana.

Joulu on siis tänä vuonna toivottavasti kevyempi joulu. Yritän psyykata itseäni erilaisilla palkinnoilla, joilla tavoitteeni tulisi vielä houkuttelevammaksi...uudet vaatteet, uudet hiukset, uusi look. Uhkasin jopa ottaa napakorun, jos sen joskus saa näkyviin täältä makkaroiden välistä..

PÄIVÄ 1, myös loppuelämäni ensimmäinen päivä

Kolme annosta, kolme ateriaa ja kolme litraa vettä. Ei siis luulisi olevan kovin vaikeaa. No ei se ollutkaan! Ensimmäinen päivä oli suorastaan naurettavan helppo. Mitään mielitekoja ei tullut ja vieraiden kestitseminen sujui ihan helposti. Vihreä tee oli ihan hyvää, vaikka muut söivätkin jätskiä ja herkkuja. So what, minä syön niitä sitten (kohtuudella) kun olen tavoitteeni saavuttanut. Piste.

PÄIVÄ 2,

Aamulla 8km fillarilla töihin. Ei tunnu missään...ei siis mitään merkkiä siitä, että eilen olisi jotenkin ollut vähällä ruoalla.  Aamulla ei ole nälkä, joten päätän suosiolla säästää ensimmäisen pussin siihen, että on nälkä. Nälkä hiipii vasta puolen päivän aikoihin. Puuron valmistus vaatii toki vähän harjoittelua. Otin tupperin shakerin mukaani, jotta voisin sillä sekoittaa ainekset ensin kunnolla sekaisin.... sekoitus ei mennyt sitten ihan putkeen. Osa puurojauheesta ja kuuma vesi koristivat pian duunikeittiön seiniä ja lattiaa. Nolona vaan rättiä kouraan ja siivoamaan sotkut. Ehkä seuraavalla kerralla tajuan tarkistaa, että kansi on kunnolla kiinni.

Tästä on hyvä jatkaa. Ei särkyä, vilua, nälkää...vielä. Huomenna pitäisi olla kuulemma se vaikein päivä.